”Haluan ymmärtää niitä kovia tyyppejä, jotka ovat tehneet 80-luvulla valoja ilman nykypäivän kehittynyttä teknologiaa. Fanitan sitä kulttuuria”, valomies Joel Siirtola, fiilistelee.
Hän keräilee vintage-laitteita, jotka ovat vanhempia kuin hän itse. Vaikka keräilyvalot ovat toimivia, työssään hän ei niitä käytä.
”Olen ainoa Suomessa, joka omistaa vanhoja Vari-Liteja vuosilta 1987–1989. Olen varma, että ne ovat ainoat toimivat Skandinaviassa”, hän intoilee.
Ahaa-elämyksiä nuorisotoimen varastossa
Joel perusti 16-vuotiaana oman toiminimen. Siitä lähtien hän on tehnyt töitä omien sanojensa mukaan esitystekniikan alan sekatyöläisenä. Pääasiassa hän tekee valoja, ja työnkuva koostuu pitkälti operoinnista ja teknikoinnista.
”Tämä on työni, mutta myös harrastukseni. Jos laskisin jokaisen tunnin, jonka työhön käytän, liksani olisi todella pieni”, hän nauraa.
Joel sai kaksivuotiaana rummut ja 7-vuotiaana ensimmäisen mikserin. Koko innostus alaan on syttynyt musiikin kautta.
”Olen yksi niistä monista, joilla työ on tullut musaharrastuksen kautta. Jonkunhan pitää aina hoitaa valot keikoilla. Jossain vaiheessa rumpujen soittaminen kuitenkin jäi.”
Ensimmäiset askeleet valomiehenä hän on ottanut kotipaikkakunnallaan, Heinolassa.
”Löysin Heinolan nuorisotoimen varastosta pari pientä Martinin 518-skanneria ja saman valmistajan 2308-ohjaimen. Tajusin, että nämä peilithän liikkuvat ja lamput vaihtavat väriä – kuinka siistiä! Tutustuin kotipaikkakunnallani kulttuuritoimen ihmisiin ja pääsin kesäteatteriin töihin näyttämömieheksi. Rumpujen soittaminen bändissä taas auttoi saamaan kontakteja alalta.”
Näkemys ja oppi vanhoilta, into nuorilta
Joelia ovat pitäneet takavuosina kiireisinä mm. Maija Vilkkumaan ja Pikku G:n keikat.
”Maija Vilkkumaalle olen tehnyt valoja ja hoidan kiertuemanagerointia. Pikku G:lle hoidan lisäksi teknistä tuotantoa. Musa ja bändihommat ovat juttuni. Se johtuu varmasti juuristani musiikissa.”
Joelin rumpalitausta näkyy vahvasti hänen työtyylissään.
”Ajattelen valoja musan rakenteen kautta. Teen töitä todella rytmisesti. Se on varmaan minun tyylini lähestyä asiaa. Mutta koska tiedän tyylini, kokeilen myös etsiä jotain uutta: maalailla ja ajatella, miten keikoille tulevan yleisön aistit toimivat eli mitä he näkevät ja kuulevat.”
Juuri oppimisen ja kehittämisen takia valojen tekeminen jaksaakin motivoida Joelia vuodesta toiseen.
”Tämä on rankka ala – kaikki Suomessa tietävät sen – mutta sen vuoksi onnistumiset tuntuvat erityisen palkitsevilta.”
Hän toivoo säilyttävänsä aina kyvyn innostua uudesta ja oppia.
”Tietoa tulee jatkuvasti lisää, kun tekniikka kehittyy. Sitä pitää imeä itseensä. Joku kertoi minulle joskus viisaan ajatuksen, josta on tullut ohjenuorani: olet yhtä hyvä kuin viimeisin keikkasi. On täysin itsestä kiinni, pysyykö ajan hermolla.”
Siksi Joel imee vaikutteita niin vanhoilta kuin nuoriltakin tekijöiltä.
”Toivon, että vanhemmat tekijät näkisivät nuorten kehityksen ja jäätävän nopeuden, ja nuoret taas arvostaisivat vanhempien näkemystä ja tietoa.”
Hän haaveilee pääsevänsä tulevaisuudessa tekemään projekteja jonkun kanssa.
”Kahdet aivot ovat enemmän kuin yhdet. Kun omat ja toisen näkemykset yhdistetään, voi syntyä jotain jäätävän siistiä – tai sitten jotain ihan kuraa. Valitettavasti tällaisia projekteja ei ole ollut kauheasti.”
”En halua tehdä mitään muuta”
Muutamia vuosia sitten Joel kiersi sveitsiläisen Eluveitie-yhtyeen kanssa viisi viikkoa Yhdysvalloissa.
”Olin silloin 22-vuotias ja aivan rikki kiertueesta. Yhdysvalloissa sähköjärjestelmä ja kaikki muukin oli aivan vierasta. Teimme joka päivä töitä ja asuimme bussissa – niin kuin yleensäkin kiertueilla. Silti se oli yksi siisteimmistä jutuista urallani.”
Hän toivoo pääsevänsä Yhdysvaltoihin vielä uudestaan.
”Kiertäminen ulkomailla on tietyllä tavalla stressitöntä. Silloin keskittyy vain työhön. Kukaan ei tunne minua siellä, joten työstä on vastuussa vain bändille ja itselleen. Kenellekään ei tarvitse todistella mitään.”
”Olen kova stressaamaan ja välillä aivan solmussa itseni kanssa. Olen miettinyt monesti, että lopetan ja vaihdan alaa, mutta enhän mä niin tee. En halua tehdä mitään muuta.”
Valontekijät-sarjassa on tutustuttu aiemmin myös heihin:
- Valo- ja videosuunnittelija Joonas Tikkanen: ”Olen ottanut tekniikan haltuun, jotta voin keskittyä taiteelliseen luomiseen”
- Tekninen tuottaja Vilma Tryyki: ”Lapissa opin paljon”
- Allu Hautamäki sai ensimmäiset valot, kun täytti kolme