Pölyä. Hiekkaa. Kosteutta. Toisena päivänä 60 astetta lämmintä, toisena vain 20. Jos jossain, sirkuksessa kalusto pannaan todella koetukselle. Sen tietää Tero Juopperi, Sirkus Finlandian valomies.
Hän on kiertänyt Sirkus Finlandian mukana vuodesta 2013 – joka vuosi sen seitsemän kuukauden ajan, kun sirkus vaihtaa paikkakuntaa Suomessa.
“Seitsemän kuukauden aikana kalusto rakennetaan ja puretaan 102 kertaa. Parhaillaan tänä vuonna oli kuusi päivää peräkkäin niin, että joka päivä esitys oli eri paikkakunnalla”, Juopperi kertoo.
Se hänestä toisaalta onkin parasta sirkuksessa.
“Joka päivä on erilainen. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu tai millaisia haasteita on vastassa.”
Yksi suurimmista haasteista on se, että sirkusympäristössä käytettävien laitteiden elinkaari on normaalia lyhyempi. Suurimmat huollot tehdään kauden päätyttyä ja ennen uutta kautta, pieniä asioita korjaillaan jatkuvasti ja isompia kalustopäivityksiä tehdään muutaman vuoden välein.
“Yksi maahantuoja sanoi, että kaikkien valmistajien pitäisi olla ylpeitä siitä, että sirkuksessa käytetään juuri heidän laitteitaan, koska missään muualla ne eivät joudu sellaiseen rääkkiin kuin täällä. Kun kausi on loppu ja laitteet viedään huoltoon, heitetään vitsiä siitä, kuinka monta laatikollista hiekkaa niiden sisältä löytyy tällä kertaa”, Juopperi kertoo ja jatkaa:
“Sirkuksessa kalusto saa kestää kaikkea mahdollista – kuumaa, kylmää, kosteutta, hiekkaa, pölyä. Sitä ei pysty estämään.”
Tuliterät Claypakyt yllättivät
Sirkuksen valot ohjataan grandMA2-valopöydällä. Valokalusto koostuu Martinin ja Showtecin tuotteista ja Claypakyn vanhoista seurantaheittimistä.
Tuorein lisäys kalustoon ovat neljätoista keväällä hankittua Claypakyn A.leda B-EYE K20 -ledipesuria.
“Keskustelimme sirkuksen valosuunnittelijan ja sirkuksen johtajan kanssa siitä, millaisia uusien valojen pitäisi olla. Niissä ei saanut olla liikaa tuulettimia, koska meidän olosuhteissamme tuulettimet vetävät liikaa pölyä. Päädyimme Claypakyn valoihin, koska ne täyttivät kaikki haluamamme ominaisuudet ja niillä pystyi tekemään kaikkea, mitä toivoimmekin.”
Uudet Claypakyt ovat kiertäneet sirkuksen mukana nyt melkein koko kauden 2017 ja toimineet Juopperin mukaan täydellisesti.
“Ei ole ollut minkäänlaista vikaa. Ne ovat tietenkin tuliterät, joten niin niiden luulisikin toimivan, mutta silti moitteettomuus on yllättänyt. Monesti uusissakin valoissa on jotain pientä – nyt ei ole ollut mitään ongelmia. Joka päivä, kun valot on käynnistetty, kaikki on toiminut. Ja jos ei ole, niin on sen jälkeen, kun on hoksannut laittaa virrat päälle. Kun valoja rakentaa nopealla tahdilla, voi virtakytkin unohtua alas, vaikka yrittäisi olla tarkka”, Juopperi nauraa.
Alun perin ledipesureita tilattiin kaksitoista, mutta kesken kauden niitä päätettiin ottaa vielä kaksi lisää varalle.
“Olimme niin tyytyväisiä niihin. Otimme kaksi varalle, jotta voimme alkaa tehdä kierrätystä. Lamppuja voi laittaa puhdistukseen ja huoltoon kesken kiertueen ja pitää varalamppuja.”
Sirkuksen valojen haaste ovat eläimet
Sirkuksen ohjelma vaihtuu joka vuosi. Se tarkoittaa uusia sirkustaiteilijoita ja ohjelmanumeroita. Sirkuksen valoista on vastannut jo kymmenen vuotta entinen jonglööri ja valosuunnittelija Eero Auvinen. Hän on myös Tampereen Työväen Teatterin valosuunnittelija.
“Kaikki, jotka ovat töissä sirkuksessa, ovat varmaankin olleet itse joskus esiintyjiä. Tunnen lajit, enkä yritä tehdä valoissa sellaista, mikä on esiintyjille mahdotonta. Tiedän, mihin heidän pitää nähdä, mihin yleisö katsoo ja mitä ei voi valaista.”
Auvinen mainitsee sirkuksessa työskentelevän tärkeimmiksi ominaisuuksiksi pitkän pinnan ja nopeuden.
“Sirkuksen valosuunnittelijalla pitää olla lehmän hermot. Kulttuuri on hyvin erilainen kuin vaikkapa teatterissa. Pitää varautua yllätyksiin, tehdä yhteistyötä määrätietoisten artistien kanssa ja aina on kiire”, hän kertoo.
Sirkuksen valosuunnittelussa on yksi täysin ainutlaatuinen haaste: eläimet. Ne voivat häikäistyä tai pelästyä, jos valot ovat vääränlaiset. Lisäksi maneesilla astelevat hevoset nostattavat pölyä uskomattoman määrän.
“Kouluttajien kanssa on keskusteltava siitä, millaisia eläimet ovat. Valot tehdään silloin, kun eläimet eivät ole maneesissa. Tilanne on valojen osalta aina valmis, kun ne saapuvat ja muutokset tehdään sen jälkeen, kun ne ovat poistuneet”, Auvinen selittää.
Hänkin tietää saman kuin Juopperi: kalusto joutuu kovemmalle kuin missään muualla.
“Laitteiden elinkaari on lyhyt ja kalusto käytetään loppuun.”