Avidin uutuus musiikintekijöille, Pro Tools | Carbon, pääsi äänikonkari Sami Sarhamaan tarkkaan testaukseen. Tässä Samin omin sanoin ensitunnelmat uudesta äänikortista.
Näin on, kehitys kehittyy. Avid on ollut jonkin aikaa hieman pimennossa, kun puhutaan keskitason, tai pitäisikö sanoa kunnianhimoisen harrastajan audio interfaceista. 003:sta on kauan, myöskään Mbox Pro ei ole enää vuosiin ollut kurantti. Tarjolla on ollut vain joko raskaan sarjan HDX- ja HD Native -varustelua tai sitten Pro Tools | S3:een integroitu pienehkö interface. Lienee tuo Eleven Rack myös edelleen saatavana, siinäkin on interface. Nyt asiaan tulee kerralla kunnon korjaus: Pro Tools | Carbon.
Taisi tulla joulu hieman etuajassa!
Pro Tools | Carbon pähkinänkuoressa
Carbon on Pro Tools- ja Core Audio -interface, joka toimii Ethernet-väylästä käsin käyttäen Avidin omaa muunnelmaa Audio Video Bridge -protokollasta.
Interface on yhden räkkiyksikön kokoinen laatikko, jossa on kahdeksan mikrofoni- / linjaetuastetta, jotka pystyvät ottamaan vastaan + 24 dB:n signaalia ilman vaimennusta (pad) ja kaksi korkean impedanssin instrumenttituloa (kitara, basso, jne.). Lisäksi Carbonissa on neljä itsenäistä kuulokelähtöä ja kaksi kahdeksan kanavan ADAT I/O:ta, eli 16 kanavaa mennen tullen. Lisäksi on stereo monitorilähtö, linjatulot ja -lähdöt D-liittimillä sekä Wordclock I/O-liittimet. Kaksi tietokoneen ja Carbonin väliseen audioliikenteeseen varattua Ethernet-liitintä täydentävät paketin. Tällä hetkellä Carbon on ainoastaan Mac-yhteensopiva ja toimii macOS Catalinan 10.15.6 tai uudemman version kanssa.
Rauta on läpeensä 32-bittinen. Sekä analogisissa että ADAT-tuloissa A/D-muunnos on kiinteä 32 bittiä, joka muutetaan sisäisiä laskutoimituksia varten 32-bittiseen liukulukumuotoon (floating point). Analogisissa lähdöissä audio muunnetaan takaisin kiinteäksi 32-bittiseksi, ADAT-väylään syötetään kyseisen väylän maksimia eli 24-bittistä audiota.
Pro Tools -softan lisäksi pakettiin kuuluu hyvä kattaus pluginejä; Avidin Complete Plugin Bundle, HEAT sekä nämä kolmansien osapuolien vermeet:
- Arturia Rev PLATE-140
- Brainworx bx_console N
- Brainworx bx_rockrack
- Brainworx bx_masterdesk
- Brainworx bx_Purple Audio MC77
- Embody Immerse Virtual Studio
- McDSP 6050 Ultimate Channel Strip HD
- Native Instruments Vintage Organs
- UVI Model D
I/O Setupista käsin lähtöpuoli on tämän näköinen:
Kuten huomaat, neljä kuulokelähtöä näkyvät omina ulostuloinaan. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että niihin saa tehtyä eri miksaukset! Värilliset Main- ja HP1-palikat merkkaavat Hardware Setup -ikkunassa (kts.alla) valittuja kuunteluita.
Myös etupaneelin säätimiä eli monitorien ja kuulokelähtöihin kytkettyjen kuulokkeiden äänenvoimakkuuksia saadaan säädettyä potikoilla, jotka löytyvät etupaneelista. Kaiutinparit valitaan etupaneelin A/B/C -kytkimillä. Kuulokelähtöjen jakeissa on kytkin, joka aktivoi monitorivoimakkuuden säädön valittavaksi kyseessä olevaan lähtöön, kun kuulokkeet ovat kytketyt. Kun Hardware Setupista on valittu kaiutinlähtöjä, niiden lähtöjä ei enää voi vapaasti käyttää I/O Setupissa. Sama koskee kuulokelähtöjä silloin, kun ne on määritetty toistamaan samaa kuin päälähtö.
Ja Input-sivu näyttää tältä:
Huomaa oma Talkback-tulo, johon on kytketty sisäänrakennettu komentomikki! Komentomikkiä käytetään etupaneelin kytkimellä tai takapaneelin Footswitch-liittimeen kytketyllä pedaalilla. Komentomikki ohjataan session aux-kanavasta haluttuun / haluttuihin kuulokelähtöihin.
Hybrid Engine
Carbonissa on omaa DSP:tä, joka on DSP-raitojen / -kanavien käytössä. Jokaisessa raidassa / kanavassa on kytkin, jolla saadaan päätettyä, onko kyseinen raita / kanava natiiviprosessoitava vai käytetäänkö DSP:tä. DSP-raidoilla käytetään (luonnollisesti) plugareiden AAX DSP -versioita. Ymmärtääkseni DSP-versioista on käytännössä poikkeuksetta aina myös natiiviversiot. Eli kun sinulla on DSP-versio, on sinulla myös natiiviraidoilla toimivat natiiviversiot plugarista.
Avid-kielellä puhutaan Hybrid Enginestä. Pakettiin kuuluva Pro Tools -versio (joka on normaali 2020.11 PT-versio, ei siis Ultimate) osaa käyttää sekä Carbonin DSP:tä että tietokoneen omaa prosessoria. Jokaisen raidan / kanavan kytkimellä päätetään prosessointitavaksi joko DSP tai natiivi. HDX-tapaan DSP- ja natiiviplugeja ei voi samassa kanavassa sekoittaa. Ongelmaa ei ole niin kauan kuin vaihdetaan DSP:stä natiiviin. Toisinpäin vaihdettaessa plugit, joista on vain natiiviversiot, kytkeytyvät pois päältä.
DSP-plugeja on hyvä kattaus mm. Sonnoxilla, McDSP:llä sekä Plugin Alliancella. Hieman on haikeutta Fabfilterin ja Celemonyn suuntaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että sessiossa on sekä DSP- että natiiviraitoja, eipä sen kummempaa. Äänittäessä kannattaa käyttää kanavaa DSP:nä, koska silloin käytössä on pienen (olemattoman!) latenssin monitorointi eli LLM.
DSP-versioiden nimien vieressä näkyy salaman kuva:
Hardware Setup
Hardware Setup -ikkunassa, kuten kuvasta näkyy, voidaan säätää lähtöjä, joihin etupaneelin vola-säätimet vaikuttavat sekä komentomikin gainia ja sitä, kuinka paljon DIM-vaimennuskytkin pudottaa kuunteluvoimakkuutta. Line I/O -sivulla näkyvät nimensä mukaisesti linjatulojen ja -lähtöjen tasoasiat, vaikuttavatko gain-säädöt tullessa ja onko lähtöjen taso +4 vai -10.
Käyttö
Siinäpä speksit, entäpä sitten oikeasti? Kuten ruutukaappauksista voi päätellä, toimii uusi Pro Tools myös Dark-tilassa, mikä on kieltämättä ilo silmälle! Kontrastit vaativat hieman kyllä totuttelua, klassiseen ulkomuotoon pääsee kuitenkin preferensseistä nopeasti, jos alkaa silmää tai aivoja kivistää.
Hardwaren käyttöönotto sujui suhteellisen kivutta. Toki kun kyseessä oli ensimmäinen AVB-laitteeni, piti hieman raaputella päätä. Kiitettävästi Pro Tools kuitenkin kertoi, että minun tulee avata Audio MIDI Setup ja sieltä aktivoida Network Device Browser -ikkunasta Carbon käyttöön.
AVB:n kanssa toimiessa pitää se käydä aktivoimassa erikseen säätimien Network-osassa (Network/Advanced/Hardware). Jos toimii läppärillä tai pöytäkoneella, jonka verkkoliittimet ovat jo käytössä, on pidettävä huoli siitä, että Ethernet-adapteri on AVB-yhteensopiva.
Itse teen hommaa tällä kertaa MacBook Prolla ja käyttisversiolla 10.15.7, eli kirjoitushetkellä uusimmalla Catalina-versiolla. Mac Minini on edelleen Mojavessa, koska Genelecin GLM-softasta ei ole Catalina-versiota vielä. Vanhan Mac Pro -koneeni olen taas suosiolla jättänyt High Sierraan, joka toimii mainiosti HDX-korttien kanssa edelleen ja onneksi uusimmatkin Pro Tools -versiot edelleen tukevat sitä.
AVB-kytkentään käytössäni on TB3/TB2- ja TB2/Ethernet-adapterit peräkkäin ja homma toimii hyvin. Optiona on saatavilla myös Avidin oma adapteri sitä tarvitseville.
Softan kanssa homma on normaalia, valitaan vain Carbon Playback Enginessä, ja Bob on enosi!
Toisin kuin HDX, Hybrid Engine käyttää natiiviprosessointia myös mikserin natiiviraidoille, jolloin kahdeksan ytimen DSP:stä jää hyvin potkua suurempaankin miksaukseen sekä äänittämiseen.
Ja se äänittäminen! 32-bittinen signaalitie läpeensä tuo sointiin hienosti ilmaa ja mikä parasta, latenssia ei ole käytännössä ollenkaan.
Kun asetin Sphere-mikkini plugarin ja Softuben Summit Grand Channelin akustisen skitan kanavaan, ilmoitti Pro Tools viiveeksi 74 samplea, hah! Ja masterissa on käytössä vielä neljä plugaria lisää eikä latenssia ole silti, no nyt on oikeasti joulu!
Nyt voin äänittää samaan tapaan kuin kilpailevan valmistajan raudalla, mutta ilman ulkoista monitorimikseriä, plugarit kyydissä, mahtavaa! Onkohan mahdollista myös saada plugarisoundi äänitettyä suoraan? No, ainakin auxin läpi.
Kuulokevahvistimessa riittää hyvin potkua ja soundi on mainio. Mikkikanavissa 5-8 sekä etupaneelin instrumenttituloissa on muunneltava impedanssi (Variable Z), jolla voidaan sovittaa eri tyyppisiä mikkejä ja instrumentteja soimaan optimaalisesti. Värivaihtoehtoja eli eri tuloimpedansseja on mikkiasennossa kolme: 5k (valkoinen valo), 50k (sinivihreä), 1k (tumma violetti). Instrumenteille värejä/impedansseja on viisi: 1k (valkoinen), 230k (sinivihreä), 90k (sininen), 72k (tumma Violetti) sekä 32k (fucshia).
En ole sähköinsinööri, enkä voi väittää ymmärtäväni taustalla olevaa sähkötekniikkaa, mutta testata kannattaa aina! Nauhamikkini Beyer Dynamic M160 (ilmoitettu impedanssi 200 Ohm), perusmikki SM57 (ilmoitettu impedanssi 310 Ohm) ja Musicman Stingray-bassoni (ei ilmoitettua impedanssia, aktiivibasso = alle 100 Ohm oletus) saivat toimia muunneltavan impedanssin koekaniineina.
Asiasta paremmin perillä olevat tahot suosittelevat 1:10 suhdetta lähdön ja tulon välillä (jos lähtö on 100 ohm, pitäisi tulon olla 100 x 10 eli 1000 ohm (1kOhm). M160 ja SM-57 toimivat parhaiten, niin kuin olettaa saattaa, tummalla violetilla eli 1000 ohmin arvolla, joka on lähimpänä tuota ohjeellista suhdetta. Musari soi kuitenkin minun korviini parhaiten viimeisellä eli 32k Ohmin vastuksella. Erot soinnissa ovat hyvin pieniä, pieniä kirkkauden muutoksia. Ilmeisesti ja silminkin nähden suurin ero oli taso: mitä paremmin sovitetut impedanssit, sen lujempaa signaali tallentui eli ääni saadaan talteen parhaalla signaali- / kohinasuhteella.
Joka tapauksessa testiäänitykset olivat inspiroivia: esimerkiksi akustinen Yamaha-skittani äänitettynä Sphere L22:n U47-mallilla ja hieman kompressoituna kuulosti varmaan parhaalta ikinä, erittäin luonnollinen ja ilmava soundi!
Carbon ja muut DAW:t
Koska Carbonille on kaksi itsenäistä ajuria Audio MIDI Setupissa, halusin testata, miten uusi suosikkini Studio One osaa käyttää interfacea. No, se kävi leikiten! Vaihdoin vain ajuriksi Carbonin Core Audio -version, aktivoin muutaman tulon (lähtö toimi automaattisesti) ja homma oli sillä selvä:
Paljonko plugareita ja raitoja DSP:lle mahtuu?
Hieman leikkimielisesti rakensin session, johon tein DSP-raitoja ja kytkin niihin EQ:ita (Channelstrip tai McDSP6020), kompressoreita (Pro Compressor tai CB202) ja limittereitä (Pro Limiter). Tein myös kolme efektipaluuta, joissa viive ja kaksi kaikua sekä master-bussin, johon kytkin Reel Tape Saturationin (nauhaemulointi), Impact-kompressorin (SSL), BX Digital V3:n (leikkuri supermatalille sekä lievä stereokuvan levitys) sekä McDSP:n ML8000-limitterin (loppulimitteri). Eli pitkälti sellaisen meikäläisen perusmasterin musakäytössä.
Sain saldoksi 16 monoraitaa, 14 stereoraitaa, neljä stereo auxia sekä masterin. Sain kaikkiin raitoihin EQ:t ja kompurat sekä limittereitä kahdeksaan kanavaan. Muutama irtoplugari oli mukana myös; Cranesongin Phoenix II, Analog Designin Black Box sekä Softuben Summit Grand Channel. Tämä siis Carbonin DSP-osassa, natiivipuoli oli tässä vaiheessa vielä täysin tyhjä.
Aika helppo todeta, että melko isoja sessiota pystyy rakentamaan!
DSP-kanava on mahdollista kytkeä DSP Safe -tilaan, jossa natiivit plugarit pysyvät aktiivisina, vaikka DSP-raidan audiota johdetaan kyseiseen kanavaan. Tämä ymmärtääkseni johtuu siitä, että Carbon ja Pro Tools jakavat mikserinkin natiivi- ja DSP-osiin eli jokainen DSP-raita ja kanava ottaa mikseriin tehonsa DSP:ltä ja natiivit tietokoneen prosessorilta.
Kokeilin myös samaa sessiota ilman Carbonia: plugarit vaihtuvat siististi natiiveiksi. Takaisin Carboniin tultaessa ollaan edelleen natiivina eli kanavat pitää käsin kytkeä uudelleen DSP:lle, jonka jälkeen ollaan taas vauhdissa. Jos kanava vaihdetaan DSP:lle ja se on syötetty auxiin tai masteriin, jossa on myös DSP-plugareita, kyseisen ”alavirran” kanavat kytkeytyvät automaattisesti DSP-versioiksi. Pro Tools ilmoittaa tästä kertoen, että se tehdään, jotta pienen latenssin monitorointi säilyy koko signaaliketjun läpi.
Avid kertoo, että Wordclock-osassa käytetään tuplanopeaa JetPLL-kellotusta, joka pienentää jiitteriä. En tällä testaamisella osaa sanoa, kuinka suuri hyöty siitä on, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole!
Entä äänipost?
Avidin suositus on, että Carbonia käytetään stereona, ei monikanavaisena, johtuen sen omasta monitorisäätimestä, joka vaikuttaa vain 1-2 -lähtöön sekä siitä, ettei Carbonin Pro Tools -versio tue ruudun reunasynkkaa kuvalle.
Kuitenkin lähtöjä on kahdeksan eli päästään 7.1:een asti, kun käytetään ulkoista äänenvoimakkuuden säädintä tai monitorikontrolleria. Kuvasynkkakin toimii varsin ok näinkin ja todella hyvin, jos käytetään ulkopuolista kuvasoftaa tms., esimerkiksi Video Slavea. Raidat sekä auxit jne. ulottuvat tuttuun tapaan 7.1.2:een asti. ADAT-lähtöä / lähtöjä hyödyntäen päästään tuohon 10 lähtöön helposti. Toki nämä ovat Pro Tools | Ultimaten ominaisuuksia. Normaalissa, Carbonin mukana tulevassa Pro Toolsissa kanava tai raita voi olla vain stereo tai mono.
Tässä Ultimaten 5.1-tarjontaa natiivina:
Lopputulema
Joo-o, tulee olemaan vaikea antaa Carbon takaisin, se on varmaa.
Hieno peli! Superpieni latenssi tekee äänittämisestä ja monitoroinnista äärimmäisen miellyttävää ja motivoivaa. Pienikin latenssi varsinkin laulaessa on todella epämiellyttävää. 32-bittisyys, joka siis ulottuu tulosta lähtöön avaa sointia hienosti ja lisää dynamiikkaa. Mikkietusille on saatu mahtava dynamiikka, suunnittelun edistysaskeleiden ansiosta kuullaan etusta enemmän ja konversiota vähemmän.
Mieltä hieman askarruttaneeseen käyttöliittymän hardware-sidonnaisuuteen on kuuleman mukaan tulossa nopeasti parannus, kun Avidin eri ohjaimilla päästään tekemään säätöjä EuCon-protokollan kautta.
Tuloja ja lähtöjä on tarpeeksi vaativaan kotikäyttöön. Toki jos rumpuja tarvitsee äänittää, niin etuasteita pitää olla toinen mokoma. Neljä itsenäistä kuulokelähtöä ovat erinomainen lisä. Niiden avulla saan eri miksaukset rumpalille, basistille ja kahdelle muulle muusikolle samanaikaisesti, näin nurina pysyy minimissä ja luova panos maksimissaan.
Carbon on musiikintekijälle mahtava loota ja selkeästi ensisijaisesti siihen suunnattu, audio post -käyttö onnistuu myös, mainituin varauksin. Mukana tuleva softa- ja plugarikattaus riittää erinomaisesti moneen käyttöön eikä paketista ole jätetty pois mitään tärkeää. Toki minulla on tuon listan ulkopuolisia suosikkeja, mutta aivan hyvin voisin kuvitella tekeväni pelkästään Carbon-setillä ihan ”oikeita töitä”. Hintakin on ominaisuuksiin nähden kohdallaan. Suosittelen!
Laitetestin kirjoittaja: Sami Sarhamaa
Tutustu tarkemmin Pro Tools | Carboniin tuotesivullamme:
Ja katso myös usein kysytyt kysymykset Pro Tools | Carboniin liittyen: