Valon Tikkurila on uusi valotaidetapahtuma, jonka tavoitteena on Tikkurilan keskustan alueen elävöittäminen ja valon sekä yhteisöllisyyden tuominen marraskuun pimeyteen. Valotaideteokset värittivät maisemaa ympäri Tikkurilan keskustaa, koskirannan Vernissalta aina kaupunginvaltuuston saliin asti. Teokset olivat nähtävillä 19.11. – 20.11.2021.
msonicin Janne Koivulahti osallistui tapahtumaan Vuoden Ajot -valoteoksellaan. Jannen teoksen pohjana oli tapahtuman teknisen tuottajan Riku Malisen inspiraatioehdotus: Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoittama tieteisromaani Stalker- Huviretki tienpientareelle.
”Romaanin pohjalta Innostuin kontrollin menettämisestä, ympäristön ymmärtämisestä ei-hallittavana objektina. Romaani kuvaa mielestäni ihmisen tarvetta saada tietoa ympäristöstä. Tiedon kautta saada asioita hallintaan, joko tutkittavaksi ja ehkä sen jälkeen hyödynnettäväksi. ” kertoo Janne.
Miten tässä valossa näkyy vuodenajat? Päänsä sisällä ihmiset näkevät vuoden kulun joko kehänä itsensä ulkopuolella, tai jotkut janana edessään. Miten vain.
Miten varaudutaan vuodenaikoihin? Vaatetuksella, varaamalla lomamatka hiihtolomalle, nostamalla syksyllä vene vesiltä, jne.
Entä jos vuodenajat kulkevat ilman meitä? Tuleeko talvi tai syksy, sittenkin odottamatta, vaikka kuinka yrittäisi kulkea aikaansa edellä puiston halki?
Vuoden Ajot -valoteos mallinnettiin Capture-ohjelmalla. Ohjaus toteutettiin GrandMA2:lla.
Miten vuodet ja vuodenajat kulkevat ohi, miten niitä hallitaan? Voiko vuosia hallita? Vuodenaikoja ei niinkään. Tuleeko talvi tai syksy, sittenkin odottamatta, vaikka kuinka yrittäisi kulkea aikaansa edellä puiston halki? Olemmeko sittenkin sivustakatsojia vuoden mittaan nähden?
Onko vuoden mitta kaikille eri, jokaiselle omanlainen kokemus? Voiko keskellä puistoa tuntea eksyneensä aikaan, vuodenaikoihin. Entä jos hetken unohtaisi sisäisen aikansa, ja huomaisi miten vuoden sykli vie mukanaan. Jos vuodenaikoja ei olisi, olisiko meitä? Mutta vuodenajat ovat ilman meitä, meidän rytmiämme. Olemmeko vuodenajoille vain yksi pysähdys loputtomassa jatkumossa? Miltä se ajatus tuntuu? Ahdistaako vaiko vapauttaa? Haluaisitko hetkeksi vuodenajojen kyytiin, vailla päämäärää?
Entä jos vuodet huuhtoutuvat pois? Onko ihminen onnellisempi, jos ei muista menneisyyttään? Omalla isälläni aikajana katoaa välillä. Mitä jää jäljelle? Tarve pyytää anteeksi vai olla vain läsnä?Mitä meistä jää jäljelle, kun puisto on tyhjä? Toivottavasti jotain kaunista.
Mitä se on kun poika pitää isää kädestä, eikä toisinpäin. Mitä se on kun asioita huuhtoutuu pois? Kun jää vain tämä, hetki jossa toinen pitää toista kädestä? Mitä siihen jää, kun kiire, puhe ja moni muu asia karsiutuu pois? Jääkö läsnäolo ja sen kauneus? Mitä jos sen sijaan, että yritämme hallita kalenteria, aikaamme. Jos luopuisimme kontrollista, mitä jäisi? Näkisimmekö silloin herkemmin sen kauneuden mikä meitä ympäröi ja mistä meidät on tehty.
Festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa ja yleisöä kertyi arviolta 8000 henkilöä. Valaisimia oli käytössä kaikkiaan 80kpl. Mukana mm. Chauvet 1 Quad sekä Tri Tour.